Vaiherikas alku reissulle

Istun Qatar Airways 330 Airbussissa matkalla Dohaan, mutta sitä ennen on tapahtunut yhtä sun toista. Jospa puran tapahtumia tästä hetkestä taaksepäin. Lento myöhästyi reilun tunnin epämiellyttävän episodin takia. Sain paikan aivan koneen peräpäästä. Airbus 330 ottaa noin 300 matkustajaa. Koneeessa on kaksi käytävää. Molemmin puolin on kaksi istuinta ja keskellä kolme. Paikkani oli keskellä oikealla aivan koneen perässä. Ihmettelin käytävän molemmilla puolilla istuvia…nyt on jotain erikoista. No se selvisi heti kun pääsin paikalleni. Vasemmalla puolella alkoi hirveä huuto ja mekastus. Kolme tosi raamikasta ja aseistettua poliisia yritti pitää tummaihoista kaveria aisoissa. Yksi veti jaloista, toinen käsistä ja kolmas väänsi päätä penkin väliin. Jo siinä vaiheessa arvasin, mistä oli kyse. Turvapaikanhakijaa oltiin viemässä pakolla pois Suomesta. Pois vietävä kaveri piti sellaisen show’n, huusi, itki ja välillä korisi ja oksensi turvaotteessa. Poliisit eivät kertakaikkiaan saaneet häntä rauhoittumaan. Oli aika ilkeä tunne istua aivan liki tuota mellakkaa. Poliisit neuvottelivat ja soittivat välillä lisäneuvoja. Loppujen lopuksi heidän oli luovutettava ja vietävä kaveri pois koneesta.

No oikealla puolella aivan vieressäni oli sama toiminto. Kolme poliisia ja yksi pois viennissä oleva turvapaikan hakija. Kaveri oli siihen asti rauhallinen, mutta kun huomasi että toiselta puolelta vietiin kohtalotoveri pois, hän aloitti vuorostaan täyden mekastuksen, huudon ja rimpuilun. Huutoa ja sylkeä lensi. Loppujen lopuksi kaveri sai myös tahtonsa läpi, hänetkin poistettiin koneesta takaisin Suomeen. Kahdeksan paikkaa vapautui koneen perästä ja siirryin vieressäni olleen poliisin ja viimeksi poistetun turvapaikan hakijan paikalle. Nyt on mukavasti tilaa kirjoittaa tätäkin tekstiä…tosin tilanne oli kovin epämiellyttävä ja poliisit pyysivätkin anteeksi ja kertoivat, että kyseessä oli maasta poistamisoperaatio. Eivät ilmeisesti saaneet kertoa, minne matka olisi jatkunut Dohan kautta. Mutta se tuli selväksi kummankin maasta poistettavan huudoista, Irak. Kallista puuhaa ja uusi yritys varmaan lähiaikoina.

No mennään taas tapahtumissa taakse päin…Helsinki-Vantaalle. Vaimo toi Fillarantin kentälle reilu kaksi tuntia ennen koneen odotettua lähtöaikaa. Tulimme kentälle heti aamuseitsemän jälkeen. Lähtösuukot, reppu selkään ja pyörän kuljetuslaukku tavarakärryyn. Kaikki meni niin kuin pitääkin. Pyörälaukku punnitukseen 26 kiloa. Sitten kamojen ja passin kanssa lähtöluukulle matkalippuja hakemaan. Kuljetuslaukun paino mahtui hyvin matkalipussani olevaan 30 kilon rajaan. Ystävällinen virkailija katsoi lipun ja passin. Thaimaassa saa Suomen passilla oleskella 30 päivää ja paluulippuni meni yli neljänkymmenen päivän päähän. Virkailija alkoi jututtaa…kerroin että Bangkokista suuntaan pyörällä kohti Malesiaa ja sieltä kierroksen jälkeen takaisin Bangkokiin.

Hän kertoi, että koska minulla ei ole viisumia, hän ei saa laskea minua koneeseen. Takaportin olin miettinyt. Varmuudeksi olin hankkinut netin kautta noin kymmenen taalan bussilipun aika lähellä Malesian rajaa olevasta Hat Yain kaupungista Malesian Penangiin. Näytin lipun virkailijalle ja hänen ilmeensä kirkastui. Olin osoittanut ainakin paperilla lähteväni Thaimaasta ennen passin määräajan umpeutumista. Tuosta mahdollisuudesta sain vinkin keskustelupalstojen kautta, vaikka en oikein uskonut asiaa itsekään. Kannatti uskoa. Tuskin kuitenkaan käytän tuota lippua, vaan suunnitelmissa on mennä Thaimaasta lautalla Langkawin saarelle, mikäli lipun osto satamassa onnistuu. Internetin kautta lauttalippua ei voinut hankkia. Virkailija kysyi vielä, miten aion Malesiasta päästä takaisin Thaimaahan. Sanoin, että pyrin hankkimaan viisumin Georgetownista Penangin saarelta. Katsotaan miten äijän sitten käy. Turha noita asioita on etukäteen itkeä. Yleensä asioihin on löytynyt ratkaisu ja pienet yllärit ovat omatoimimatkailun suola.

Sitten mennään vielä viitisen päivää taaksepäin viime viikon perjantaille. Viime talven reissulla onnistuin hajottamaan PikkuGeeni eli Garmin Edge 800-navini. Olin viime reissulle saanut siihen hovihankkijaltani Geotrim Oystä Kaakkois-Aasian kartaston. Loppusyksyllä hankin Fillaritorin välityksellä edullisesti käytetyn aivan saman merkkisen navin kuin rikki mennytkin. Aloin jo torstai-iltana asentaa kartastoa uuteen PikkuGeehen. Ei onnistunut vaikka mitä temppuja olisin tehnyt. Perjantaina soitin it-päällikkö Petri Nuortevalle ja ajoin navin ja kannettavan tietokoneeni kanssa koululle. Eipä onnistunut sielläkään. Taisin tehdä aika työaikaloven Koulutuskuntayhtymä Tavastian maan mainioihin It-palveluihin. Parhaimmillaan ongelmaa selvittivät Petrin lisäksi Kalmari Janne ja Nummelan Tommi. Välillä soitettiin Garminin it-tukeen. Selvisi, että kartaston voimassaoloaika oli mennyt umpeen ja lisäksi kartasto oli rekisteröity vanhalle PikkuGeelle, sitä ei voisi asentaa toiselle laitteelle. No puhumalla sain jatkoaikaa reissun alkuun ja uusi navinikin rekisteröitiin Garminille, kun ensin ajoin kotiin ja lähetin heille hankintakuitin ja mallinumeron.

Kuvassa mukaan otettua elektroniikka-roinaa. PikkuGeekin hymyilee oikeassa laidassa

 

Siinä hässäkässä jäi perjantain kuntosali käymättä ja innolla aloin illalla vielä asentaa kartastoa uudelle koneelle. Ei onnistunut vieläkään. Tietokone herjasi, ettei kartasto mahdu PikkuGeen muistiin. Sitten yritin installoida sitä muistikortille, jonka varmuudeksi vielä formatoin. Ei onnistunut vieläkään, vaan herja oli nyt ettei kartastoa voi kohdentaa tuolle laitteelle. Perjantai-ilta oli pilalla. Vuoden vaihteen jälkeen tiistaiaamuna soitin taas Garmin-tukeen ja lopuksi sain siellä olevan kaverin kunnolla perehtymään asiaan. Hän laittoi asiat kuntoon ja sähköpostilla antoi tiedot ja loppujen lopuksi sain omin avuin Kaakkois-Aasian kartaston muistikortille. Tosin siinäkin meni tunti pari, kun kone ensin keskeytti lataamisen ja toisella yrityksellä jännäsin tunnin session aikana, meneeköhän latausprosessi nyt loppuun asti. Lopuksi erinäisten vaiheiden ja tuskanhuutojen jälkeen ainakin näytti, että kartasto on nyt mukanani. Toivottavasti toimii perilläkin. Pieni lohdutus oli monien Garmin-tuki soittojen jälkeen; he uusivat myös aiemman Afrikka ja Lähi-itä kartastoni. Saapa nähdä suuntautuuko seuraava reissu noille kulmille…;) Onneksi Garmin-tuki puhui suomea. Välillä tuskissani sanoin puhelimessa, että tulen vaikka laitteeni kanssa sinne Helsinkiin vielä ennen lähtöä. Selvisi, että Garmin-tuki onkin Tanskassa ja vedin uhoni äkkiä pois!

Aika pitkään on tullut vuodatettua. Osasyy lienee, että mitä pitkällä lennolla muutakaan tekisi. Jatkossa pyrin rajaamaan paremmin blogitekstiäni tai sitten ei. Ei näin pitkäpiimäistä stooria jaksa lukea Erkkikään. Dohaan matka kestää noin kuusi tuntia ja sieltä Bangkokiin yli kuusi tuntia. No äsken oli ensimmäisen ruokailun vuoro. Qatar Airways on siinäkin suhteessa tasokas lentoyhtiö. Kolmesta pääruokavaihtoehdosta sai valita ja ruokajuomat tottakai kuuluvat komplementtiin. Hauska yksityiskohta oli, kun olin vaihtanut paikkaa pois viedyn turvapaikanhakijan penkkiriville. Lentoemäntä tuli kysymään paikkaani. Kerroin että siirryin tuosta viereisestä paikasta tähän. Tähän paikkaan oli tilattu erikoisruokavalio. Mitähän olisivat tuoneet tilaamani kana-aterian tilalle? Nyt on joka tapauksessa kahvin ja konjakin vuoro…

Vajaan tunnin tunnin myöhässä kurvasi Airbus Dohan kentälle. Hämärsi jo. Dohassa on tunnin aikaero Suomeen. Tunti lisää. Sitten tullin kautta alas viime vuodesta tuttuun ja huippumoderniin Dohan terminaaliin. Nappasin muutaman kuvan ja sen jälkeen hakeuduin Al Mahal Loungeen. Tuo Priority Pass-kortti on näppärä pitkillä reissuilla, missä joutuu odottamaan jatkolentoa. Laitteet ovat latauksessa ja ensimmäisen kattauksen jo söin. Ja bloggaus onnistuu täällä hyvin.

Vielä pitäisi jaksaa liki kolme tuntia täällä loungessa saman verran myöhässä olevaa Bangkokin konetta. Kone on Qatarin laivaston suurin kone ja siihen otetaan kansainvälisillä lennoilla 517 matkustajaa. Malli Airbus A380-800 on Wikipedia-tietojen mukaan maailman suurin matkustajakone, johon mahtuu noin 854 matkustajaa. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, miten lentoolähtöpainoltaan 590 000 kiloa painava kone voi pysyä ilmassa. Saapa nähdä millainen jättiläinen. No pitää vielä tankata lisää täällä loungessa. Tosin loppulennolla on taas aterian vuoro muine tarjoiluineen, joten taidanpa ensi alkuun juoda kahvit.

Mikäli muuttunut aikataulu pitää paikkansa, jättiläisen pitäisi laskeutua Bangkokin Suvarnabhumin kentälle joskus aamuyhdeksän pinnassa. Olen varannut kaksi yötä lentokentän lähihotellista huomiselle ja paluulentoa edeltävälle yölle. Tarkoitus on panna fillari ajokuntoon ja jättää pyörän kuljetuslaukku ja jotakin muuta kamaa hotelliin reissun ajaksi. Toivottavasti vaan Trek-orini tulee Bangkokiin ehjänä… Eiköhän tämä stoori riitä tältä erää. Panen tuohon loppuun vielä muutamia kuvia täältä Dohan Hamad kentältä.